Fazerilla tutustuminen alkoi kahviossa, jossa oli kiusauspöydät. Kantena oli lasilevy, jonka alla oli konvehteja, mutta niihin ei päässyt käsiksi. Todella kiusallista.
Alkajaisiksi tutustuimme kaakaopapuun. Niitä kasvaa Afrikassa. Kaakaon hedelmien annetaan käydä banaaninlehtien alla muutamia päiviä. Sen jälkeen pavut irrotetaan. Pavun keskeltä saa valkosuklaan
raaka-ainetta. Paahdettuina ja jauhettuina pavuista tulee kaakaojauhetta.
Tietoiskujen jälkeen kävimme Fazerin ruokalassa syömässä. Katselin huvittuneena tätä some-sukupolvea, joka ei pysty ruokailemaan lähettämättä siinä välissä ainakin seitsemälle kaverille päivitystä: Hei, mä oon syömässä. Kohta menen ottamaan jälkiruokaa, se on mansikkarahkaa.
Ruokailun jälkeen saimme lisää opastusta tehtaan toiminnasta: ajatella, he käyttävät suklaan valmistukseen 100.000 litraa maitoa PÄIVÄSSÄ! Tuota ajatellessa huomaa, että kyse on melko suurimittaisesta valmistustoiminnasta. Tehtaan alakäytävässä oli oikein paikalla lehmä, joka varmaan lypsää maidosta aika suuren osan, koska oli tehtaaseen päässyt.
Sitten seurasi odotetuin hetki: maistiaiset. Aika nopeasti huomasimme, että suklaata ei näköjään kovin paljon pysty kerralla syömään. Mutta yritimme.
Viimeinen osuus oli käynti tehtaan myymälässä. Valikoima oli kohtalaisen runsas.
Myymälässä oli vitriini, jossa oli näytteillä eri aikojen konvehtirasioita. Alku näytää näin jälkikäteen melko vaatimattomalta, mutta toisaalta mallia on otettu itse Akseli Gallen-Kallelan taiteesta.
Lapset olivat kovasti innokkaita uudistamaan käynnin mahdollisimman pian.




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti