Vaikea rasti

Koululaisilla oli syyskuussa suunnistusta. Viimeisinä koulupäivinä joulukuussa eräällä välitunnilla oppilas riensi metsästä kesken välitunnin innosta hihkuen. Rasti löytyi!

 

Liikuntaa ruokapalkalla

Kaupunginjohtaja järjesti jälleen - seitsemännen kerran omien muistelujensa mukaan - kaupungin viidensien luokkien koululaisille itsenäisyysvastaanoton. Osallistumista varten piti harjoitella tansseja kuten poloneesi, cicapo, lantti ja kehruuvalssi. Ihme ja kumma, tänä vuonna meillä olisi ollut tasaparit, mutta  yksi poika oli matkoilla. Sijainen onneksi saatiin.

Muutama vuosi sitten tanssiminen oli hiukkasen nihkeää, kun luokalla oli seitsemän poikaa eikä yhtään tyttöä!

Niin, se ruokapalkka. Siitä on kuvia. Ennen ja jälkeen. Tarjoukset olivat todella herkullisia. Hiukan tosin tunsin oloni kiusaantuneeksi: kävin herkuttelemassa, vaikka en tanssinut ... jaa niin, eihän minulla ollut tanssikelpoisuuttakaan näissä juhlissa. En koskaan edennyt kansakoulussa viidennelle luokalle asti.




 

Ensilumi

Melkein ennätimme kuvata jouluelokuvaamme kuusenhakukohtauksen uusiksi, kun maassa oli lunta. Lapset ennättivät paremmin: lunta riitti ensimmäiseen lumiukkoon.

Tulisipa jo talvi

Näin varmaan huokailevat joidenkin oppilaiden äidit. Kuivan ja aurinkoisen lokakuun jälkeen sää on jälleen normaalin sateinen - ja sehän tietää kuralätäköitä. Lapset vielä välitunneillä 'tuunaavat' niitä vielä huomattavasti kuraisemmiksi - ja miten se sanonta menikään: "Aina roiskuu, kun rapataan."

Taas. Reili.

Vuosia sitten kirjoitin kuinka lapset ovat tehneet reilin ojan yli kaadetusta puun rungon pätkästä. Milloin lienee kaatunut tai kaadettu tämä runko pihan laidoille. Kauan sitten, koska runko on jo aivan harmaa, eikä kuoresta ole mitään jäljellä.

Vaikka tämä runko ei menekään jännittävästi ojan yli, vaan ojan vieressä, hyvin kelpaa taas reiliksi. Bonuksena tämä on huomattavasti vuosien takaista versiota pitempi.

 

Tyylikästä liukumista.

 

Jäädytetty rungon pinta on liukas.

 

Naamioprojekti

Koulussamme on tänä vuonna menossa metsäprojekti. Otamme valokuvia metsästä ja kirjoitamme juttuja. Nämä tuotokset eivät ehkä täysin siihen projektiin liity, mutta mielenkiintoisia ovat silti. Kaksi poikaa vanheni yhtäkkiä, kesken välitunnin.

Wikipedia kertoo, että naava muistuttaa partaa. Naavat ovat hyvin herkkiä ilmansaasteille. Puhtaassa ilmassa ne voivat kasvaa 10, jopa 20 cm pitkiksi. Näin tuli todistettua, että koulumme ympäristössä ei ilmansaasteita ole.

Pelastusyritys

Välitunnilla oppilas toi nähtäväksi loukkaantuneen luontokappaleen. Yökkösen siipi oli jotenkin nyrjähtänyt, eikä se oikein päässyt lentämään.

 

 Yökkösen mönkiminen kämmenellä tuntui oppilaasta ällöttävältä ja hän käänsi sen toisin päin. Biologian kirja kertoo, että yökkösen ruumis on karvainen ja toden totta, niin näyttää olevan.

 

Perhonen aseteltiin pihan reunustalle nurmikkoon lepäilemään. Seuraavalla välitunnilla sitä ei enää löytynyt. Taisi toipua.

 

 

Maitokuskien turvallisuusprojekti

Jonkin aikaa sitten maitokuski soitti koululle. Hänellä oli sellaista asiaa, että Autoyhtymä Roimola, joka hakee maitoa alueen tilallisilta, tarjoaisi mielellään koululaisille heijastusliivit. Ensin hieman nikottelin, että juuri hain alaluokkalaisille sellaiset. Mies selvitti, että he tarjoaisivat mielellään turvaliivit kaikille koululaisille. Kuinka hieno ajatus, kun syksyaamut ovat juuri pimenemässä!

Ja tänään he sitten tulivat.

Ja minä pääsin kokeilemaan näkymiä maitoauton ratin takaa. Siellä istutaan, kuulkaa, aika korkealla. Vaikka peilejä on runsaasti siellä täällä, auton lähelle jää todellakin katvealueita. Niistä on ollutkin viime aikoina uutisia. Vaikka peilejä on paljon, joka paikkaan auton lähistölle ei todellakaan näe.

Saimme tutustua myös tankkiauton maitopäähän. Maitolitrojen keräilystä menevät tiedot suoraan tietokoneelle! No jopas! 

Näytepurkin, joita on putkessa oikeassa reunassa, viivakoodi luetaan tietokoneelle, jonka ruutu on pimennettynä hieman keskemmällä. Siitä tiedot menevät meijerille ja kohta on herkullista mansikkajäätelöä kaupassa!  Tai saisiko sitä jätskiä tulemaan suoraan putkesta seuraavalla käynnillä...

Syksyn satoa

Tytöt ovat jälleen, kuten vuosi sittenkin, keräytyneet kiipeilytelineeseen roikkumaan. Tällä kertaa he ovatkin yllättävästi jalat alaspäin. Puolenkymmentä tyttöä siellä roikkuu kypsymistään odottelemassa.

Viime vuonna tuli 4. lokakuuta valmista.

Syysaamun kauneutta

Yläluokan tyttö tuli hakemaan minua välituntivalvonnasta katsomaan tärkeää näkyä. Aurinko paistoi matalalta kasteisiin heiniin, joissa vesipisarat kimmelsivät. Kuivahtaneet heinät olivat täynnä timantteja, joiden kimallusta valitettavasti kännykän kameran kuvauskyky ei aivan riittänyt tallentamaan.

Taululiitupäivitys

Aika kauan sitten otin kuvan koulutarvikevaraston hyllystä. Olin ollut tällä koululla jo monen monta vuotta ja laskin, että varsin juhlava määrä liiturasioita on vielä koskematta, vaikka en ollut niitä yhtään tilannut. Edeltäjäni on siis kerännyt melkoisen varaston.

Näinä päivinä olen hoksannut, että minulla tulee kohtapuoliin täyteen 20 vuotta tällä koululla. Kävinpä laskemassa taululiiturasiat. Niitä on jäljellä 27.

Liiturasioiden määrässä on tosin jotain hyvin, hyvin outoa. Vaikuttaa siltä, että ne ovat välillä lisääntyneet, vaikka uusia ei ole ostettu. Olen joskus leikilläni puhunut, että koulumme pitkäaikaisin opettaja Alma Tuominen (opettajana 1924-1966) kummittelee täällä edelleen. Ehkä hän tuo hyllyyn lisää liituja?

Luovasti luonnossa

Tytötkin ovat rakenneelleet leikkejään pikku metsikössä pihan vierellä. Kuinka sievä pikku tupanen tämä onkaan ja noin paljon lehmiä pihalla!

Tuvan asukkaat miettimässä karjanhoitoa.

Helteet loppuivat, sateet alkoivat

Viikon jälkipuolisko on viimein ollut hieman viileämpää - tai ei ainakaan enää hellettä. Lämpöä ja kuivuutta on saatu sen verran, että viikon sisällä koivujen lehdet ovat alkaneet nopeasti kellastua.

Mutta nyt sää muuttui ja sade virkistää helteessä kuivahtanutta luontoa. Samalla vesi alkaa keräytyä pihalle lammikoiksi ja lapset muistivat mitä silloin on hauskaa tehdä.

Kehityksen kärjessä

Monet ovat varmaan huomanneet mainoksia uudenaikaisista rannekelloista. Ne eivät oikeastaan ole kelloja, kuten kännykkä ei oikeastaan ole enää puhelin, vaan kaikenlaiset muut toiminnot ovat etualalla ja se, että sillä voi myös puhua puheluita, on enää sivujuonne.

Moderneimmilla kelloilla voi tehdä vaikka mitä. Ainut vika niissä on, että kellon näyttö, josta kaikkia hienoja toimintoja katsellaan, on kovin pieni. Ei siitä ikäihminen ainakaan mitään erota, jos ei kaiva lukulaseja esiin.

Tänään huomasin lapsella kellon, jossa tämä ikävä puute oli korjattu. Näytön koko on riittävä.

Vanhan ajan leikkejä

Olin välituntia valvomassa ja aloin ihmetellä, kun poika on hiekkakasalla mättämässä hiekkaa lippalakkiinsa.

Menin kyselemään, että mitäs sinulla oikein on tekeillä. Selvisi, että hän tekee tietä. Soraa tarvitaan tietä varten. Tie puolestaan vie maatilalle. Maatilalla on karjalle aitauksia.

Alla sijaitsee maatila, jonne tie johtaa. Karjana on käpyjä. Onneksi sain vielä tämän vanhoilla päivilläni nähtyä. Vielä on toivoa, vielä on lapsilla tulevaisuutta. Leikkivät käpylehmillä, aivan kuin minäkin pienenä.

Tai ei aivan. Yritin lapsia opastaa, että ennen vanhaan hyvinä aikoina käpylehmillä oli puutikut jalkoina. Nykyään kelpaavat ihan hyvin ilman jalkojakin.