Hyvää Kalevalan päivää!

Kalevala on Suomen kansalliseepos. Se koostuu Elias Lönnrotin keräämistä kansarunoista. Hän aloitti matkansa suomalais-karjalaisen kansan pariin vuonna 1828. Helsingissä Kansallismuseon aulan katossa on neljä Akseli Gallen-Kallelan vuonna 1928 maalaamaa freskoa Kalevalan merkittävistä tapahtumista.

Sammon takominen

7. runossa  Louhi, Pohjolan emäntä, pelasti Väinämöisen merestä. Louhi lupasi opastuksen kotiin, jos hän takoisi sammon, joka jauhaa rikkauksia. Väinämöinen saisi vielä kauniin neidon vaimoksi. Väinämöinen ei osannut sampoa takoa, joten hän juonitteli työhön seppä Ilmarisen.

Väinämöisen kannel

40. runossa Väinämöinen kumppaneineen on lähdössä purjehtimaan Pohjolaan ryöstämään sampoa. Matkalla vene juuttuu karille. Lemminkäinen ja Ilmarinen huomaavat, että vene on itse asiassa valtavan hauen selässä. Ilmarinen löi kalaa miekalla, mutta miekka meni murusiksi. Väinämöinen löi miekalla ja paloitteli kalan, joka keitettiin ja syötiin. Hauen leukaluusta Väinämöinen teki itselleen kanteleen.

Sammon ryöstö

42. runossa Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen purjehtivat Pohjolaan ja ryöstivät sammon. Väinämöinen nukutti Pohjolan kansan soitollaan. Miehet ryöstivät sammon, vaikka se oli lujasti kiinnitetty vuoren sisään. Paluupurjehduksella Lemminkäinen alkoi iloisena lauleskella Väinämöisen varoituksista huolimatta. Pohjolan kansa heräsi. Louhi lähti ryöstämään sampoa takaisin. Taistelun aikana sampo putosi mereen ja hajosi palasiksi.

Ilmarinen kyntää kyisen pellon.

19. runossa Pohjolan emäntä vaatii Ilmarista kyntämään kyisen pellon. Hän saisi kauniin neidon vaimokseen. Hänelle oli luvattu puoliso jo sammon takomisesta, mutta Louhi ei lupaustaan pitänyt. Neito antaa ohjeita kyntöauran tekoon:

Ohoh seppo Ilmarinen, 

takoja iän-ikuinen!

Aura kultainen kuvoa, 

hope'inen huolittele!

Sillä kynnät kyisen pellon,

käärmehisen käännättelet. 

Kalevalan runomitassa on aina kahdeksan tavua säkeessä.